Herzliya, Israel 29.4-1.5

gaza behind the mask london

A Greek Orthodox priest in his black robes walks past, swinging his tax-free shopping bag like an incense censer.  A garbage can next to me is labeled "Metallika".

The flight back boards.  My eyes meet that of the bleached blonde Greek girl I exchanged a few words with in the queue at Stansted, but we have no chance to say anything.  And what is there to say, anyway?
 

Our flight stewardess Noah (insert obligatory Noah's Arkia joke here) has allowed the knot in her blue-orange Arkia Girl Scout scarf to open, revealing a scenic panorama of a white bra decorated with tiny flowers and much of the contents of said bra.  Mm, mm.  Arkia wins this category against EgyptAir 2-0 -- why, the Egyptian stewardesses didn't even have translucent blouses.

Yawn.  Another 5 hours of this, and Noah put on a pair of overalls.  There's a wall two rows ahead of me and bolted to the wall is a store-style convex mirror, from which I can check whether my ponytailed hair has miraculously become parted and the state of my tan.  Evidently the point of the mirror is to prevent passangers from stealing valuable Arkian Spuckbeutels?  Just try and stop me, suckers.

And I have again been blessed with... interesting seatmates.  Sitting next to me is a father, who is doing an excellent imitation of a zombie by sleeping for 95% of the time, entirely oblivious to the world around him.  A rather noisy part of this world is located (but definitely not sitting) next to him in the form of an exceedingly hyperactive toddler, who enjoys bouncing up and down on his chair in his shoes, shouting "Ani bananananana" (Hebrew for "You are a bananananana") at another kid in front of him.  On the other side of the aisle, a rabbi examines his Torah and mumbles into his beard.

on to london

Voi fak: vieressä istuu hyypiö, joten nyt floodaus muuttuu suomeksi.  Kaippa tämä on se hinta joka on maksettava siitä, että lento lähti kerrankin alle 30 min myöhässä.

Lentoemomme Noah (insert obligatory Noah's Arkia joke here) on päästänyt sinioranssin Arkia-partiolaisen huivinsa valahtamaan auki rintojen väliin, tarjoten kauniin näköalan pienillä kukkasilla koristeltuihin rintaliiveihin ja suureen osaan niiden sisällöstä.  Mm, mm.  Tätä ei EgyptAirilla näkynyt (eikä niiden henkilökunnalla ollut edes läpikuultavia paitoja).

Hohhoijaa, taas 5 tuntia tätä, ja Noahkin pisti haalarit päälle.  Kaksi penkkiä edempänä on seinä ja siihen pultattuna kauppa-style kupera peili, josta voin tsekata jakaukseni ja rusketuksen asteen aina kun nostan päätäni.  Nähtävästi tarkoituksena on ehkäistä arkialaisten Spuckbeutelien pölliminen?  Yrittäkääpäs pysäyttää minut, suckers...

Ja onpa taas löytynyt penkkikumppanit.  Vieressäni istuu totaalizombie isä, joka 95% ajasta nukkuu pää valahtaneena suoraan eteenpäin eikä liikuta evääkään.  Hänen vieressään on (mutta ei siis vahingossakaan istu) käsittämättömän hyperaktiivinen pikkupoika, joka tykkää pomppia penkillä kengät jalassa tasajalkaa ja huutaa "Ani bananananana" (käännös: "Olet banananananaani") edessään istuvalle toiselle samanlaiselle vintiölle.  Käytävän toisella puolella rabbi tutkiii Torahia ja mumisee partaansa.
 

lontooseen hop